Ranskan ja Preussin sodan syttyminen ja sen raportointi suomalaisessa lehdistössä 150 vuotta sitten

Tänään tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun keisari Louis Napoleonin johtama Ranska julisti sodan Saksaa hegemonia-asemassa hallinneelle Preussin kuningaskunnalle. Alle puoli vuotta kestänyt sota päättyi Ranskan tappioon, joka puolestaan kaatoi Louis Napoleonin keisarikunnan ja johti uuteen hallitusmuotoon, niin sanottuun kolmanteen tasavaltaan. Mutta miten sodan syttyminen näkyi 150 vuotta sitten suomalaisessa lehdistömediassa? Kysymyksen selvittämiseksi tarkastelemme neljää aikalaissanomalehteä, jotka ovat ruotsinkieliset Hufvudstadsbladet ja Finlands Allmänna Tidning sekä suomenkieliset Suomalainen Wirallinen Lehti ja Tampereen Sanomat. Viikonpäivä 19.7 oli vuonna 1870 tiistai eli arkipäivä.

Ranskan ja Preussin välisen sodan uhka oli Hufvudstadsbladetin etusivulla ensimmäinen sähkeuutinen. Ranskan lakia säätävä kansalliskokous oli äänestänyt sotarahoituksen puolesta, vasemmiston edustajia oli estetty pääsemästä ääneen. Brittilehdistö kannusti maataan tiukkaan puolueettomuuteen ja tuomitsi voimakkaasti keisari Napoleonin ”rauhan rikkomisesta.” Nämä sähkeet tulivat Tukholman kautta 17. heinäkuuta eli Hufvudstadsbladetissa ei sota ollut vielä alkanut. Brysselistä oli 13. heinäkuuta kuulunut tieto, että belgialaiset olivat marssittaneet joukkoja Ranskan rajalla. Pioneerirykmentin kerrottiin miehittäneen rautatien risteyskohdan, josta kulki raiteita sekä Ranskan että Saksan suuntaan. Wienistä kuului tieto 14. heinäkuuta, että Itävalta ei voinut omaksua sotaan muuta kuin puolueettoman asenteen ainakin siksi aikaa, kun sota pysyisi Saksan ja Ranskan alueilla. Muissa ulkomaanuutisissa kerrottiin Pekingissä 25. kesäkuuta sattuneesta verilöylystä, jossa kiinalaiset olivat surmanneet joukon ranskalaisia pappeja ja ”hyväntekeväisyyssisaria.” Myös kolme venäläistä oli murhattu, koska hyökkääjät olivat erehtyneet pitämään näitä ranskalaisina. Teon motiivina vaikutti olleen viha katolista kirkkoa ja sen harjoittamaa käännytystyötä kohtaan. Saigoniin sijoitettu ranskalainen laivue oli saanut käskyn purjehtia kahdentuhannen sotilaan voimin Pekingin lähellä sijainneeseen Quingdaoon ja ottaa kaupunki haltuunsa.

Virallisempi lehti Finlands Allmänna Tidning omisti suurimman osan etusivustaan keisarilliselle asetukselle luotseista ja majakanvalvojista. Virallisen uutiskynnyksen ylitti myös tieto Brasilian rannikolla puhjenneesta keltakuumeesta, mikä uutinen ”annettiin asianomaisille tiedoksi”, tarkoittaen mitä ilmeisimmin Etelä-Amerikkaan suuntaavien laivojen varustajia ja miehistöjä. Pietarista annettiin tieto keisarinnan suunnitelmasta matkustaa elokuun alussa Krimin niemimaalle, minne odotettiin saapuvaksi myös itse keisaria tämän palattua takaisin Kaukasukselta. Moskovasta kerrottiin eversti Karganoffin löytäneen kesäkuun alussa Kaspianmerellä sijaitsevalta Budatschin saarelta neljäntoista eversti Rukinin osastoon kuuluneen kasakan ruumiit.

Vihdoin epävirallisempi mutta aivan uunituore uutissähke kertoi sodan syttymisestä Ranskan ja Preussin välillä. Edellisenä päivänä oli Kööpenhaminassa pidetty suuri mielenosoitus sodan puolesta ja Preussia vastaan; Holsteinin menetys Preussille vuonna 1864 käydyssä sodassa kirveli selvästi yhä tanskalaisten mieliä. Bernistä kerrottiin sveitsiläisten mobilisoineen viisi divisioonaa estämään baijerilaisten sotajoukkojen mahdollinen kulku Sveitsin alueen kautta. Huolestuttavin uutinen kertoikin Württembergin ja Baijerin kuningaskuntien mobilisoivan omia armeijoitaan; Ranska ei siis kävisi sotaansa vain Preussia vaan koko Saksaa vastaan. Saksalaisista lehdistä kantautuneiden tietojen mukaan Ranskan maavoimat marssivat jo maan itärajaa kohti, ja rannikkosatamista oli lähetetty panssarilaivoja sekä suuri kuljetuslaivasto kohti Elbejoen suuta tai jopa Itämerta. Ranskan hallitseman Algerian kenraalikuvernööri, marsalkka Mac-Mahon oli saanut määräyksen palata Ranskaan. Yksi Pariisista lähetetty divisioona oli jo saapumassa Mosellen hallintopiiriin Luxemburgin eteläpuolella. Ranskan itäisissä osissa ja Lyonissa koottiin parhaillaan 150 00 miehen vahvuista armeijaryhmää. Toinen, 115 000 miehen vahvuinen armeijaryhmä, oli jo lähes kokonaan mobilisoitu ja valmiina marssimaan itään muutaman päivän sisällä. Algeriasta oltiin siirtämässä Ranskaan seitsemän ratsuväendivisioonaa ja yhdeksän jalkaväendivisioonaa, joihin kuului zuaavien eliittisotilaita sekä pohjoisafrikkalaisia siirtomaajoukkoja. Ranskan itärajalle kerrottiin jo edellisenä päivänä siirtyneen suuret määrät yleisesikunta- ja insinööriupseereja. Lennätinlinjat ympäri Eurooppaa kävivät kuumina. Finlands Allmänna Tidning raportoi kiihkeästä diplomaattisesta toiminnasta eri pääkaupunkien välillä. Louis Napoleonin tallimestari Bourgoing oli kuulemma matkannut Pietariin jossain erityistehtävässä, ja Pariisin ja Pietarin välillä oli tiettävästi käyty aktiivista viestinvaihtoa. Lehden lukijoita lienee tuolloin mietityttänyt, mahtoiko Venäjän keisarikunta ja sen siivellä myös Suomen suuriruhtinaskunta aikoa liittyä mukaan sotaan Ranskan puolella.

Keisarin antama luotsi- ja majakka-asetus täytti myös Suomen Wirallisen Lehden etusivun. Tämän lisäksi lehti asetti ylimmäksi tietolaatikoksi tiedonannon Suomen Pankin tilasta. Metallivarojen ja ulkona olevien lainojen yhteissumma oli 48 995 167 markkaa ja 40 penniä. Liikkeellä oleva setelimäärä oli 31 651 234 markkaa. Seuraavan sivun kotimaan uutisissa oli surullinen tieto 8–10 vuotiaan pojan hukkumisesta ”keisarinpalatsin edustalla”, tarkoittaen mitä ilmeisimmin Kauppatorin rantaa. Kuopion läänin kuvernööri ilmoitti uusista toimenpiteistä viinan salapolton kitkemiseksi. Esimerkiksi maanomistaja, joka ei informoinut viranomaisia maillaan tapahtuvasta salapoltosta, saatettiin vastedes tuomita 40–100 markan sakkoihin. Tampereen pumpulitehtaassa kuului taaskin olleen tulipaloja, perjantaina kutomahuoneesta ja lauantaina sekoitushuoneesta. ”Kaikesta näkyy, että murhapolttajan käsi on tästä liikkunut.” Murtovarkaat olivat vierailleet Paimion emäkirkossa ja Jaakopin rukoushuoneessa. Edellisestä oli viety 40 markkaa kuparirahoja, messupaita ja pala alttarivaatetta, jälkimmäisestä kolme markkaa rahaa.

Vihdoin kolmannella sivullaan Suomen Wirallinen Lehti kertoo Ranskan ja Preussin tilanteista. Ranskan lainsäädäntökokouksen sisäinen lausuma oli kertonut sodan julistamisesta jo 16. heinäkuuta, joten Ranskan virallinen sodanjulistus Preussille ei tullut enää kenellekään yllätyksenä 19. heinäkuuta. ”Rauha on rikottu. Sota on syttynyt Franskan ja Preussin kesken. Wiime perjantaina ilmoitti Franskan hallitus lainlaatijakunnalle, että se oli julistanut sodan Preussille. Kaikista näkyy että Franska alusta alkain on tahtonut sotaa Preussin kanssa, ja waan otti syyksi tuon Hohenzollernin prinssin ehdotuksen Espanjan kuninkaaksi, koska muka sen kautta Preussi saisi liittolaisen Espanjastakin.” Lehti jatkoi sodan todellisen syyn pohtimista: ”Pääsyy on se, että Franska ei woi kärsiä toista niin mahtavaa waltaa rajoillansa, kuin se, joksi Preussi wiime sodan perästä Itäwallan kanssa on kohonnut ja wieläkin kohoaisi, jos sen onnistuisi saada Etelä-Saksa haltuunsa.” Lehden erikoisempi väite oli se, että vaikka Ranskassa oli tehty jo kuukauden ajan sotavalmisteluja, niihin ei ollut ryhdytty Saksassa, ”koska siellä wiimeiseen hetkeen asti luultiin, että koko riita saataisiin sowinnossa ratkaistuksi.”

Ranskan ja Preussin välisen sodan syttyminen ei koskettanut Tampereen Sanomia. Lehden pääuutinen oli ohjeistus poissaolevien äänivaltaisuudesta tulevissa kaupungin saarnaajan vaaleissa. Käytännössä poissaoleva valtuutettu kykeni käyttämään äänioikeuttaan joko oikeaoppisesti täytetyllä ja postitetulla äänestyslipukkeella tai sitten valtuutetun asiamiehen välityksellä. Samalla valtakirjalla ei kuitenkaan voinut olla useampia äänivaltaisia, eivätkä useammat äänivaltaiset voineet käyttää yhtä ja samaa asiamiestä. Tärkeä paikallinen asia oli seurakunnan komitean esitys uudesta vähemmästä kansakoulusta 7–10 vuotiaille lapsille. ”Kaupungistamme löytyy wähintäkin 200 lasta, jotka yht’aikaa owat sellaisen koulun tarpeessa.” Tampereen puuvillatehtaan toistuneet tulipalot herättivät luonnollisesti suurta huolta paikallisessa väestössä. ”Näyttää siis kun joku pahan suopa olis syypää näihin ikäviin tapauksiin.” Hämeessä seurattiin kiihkeästi epävakaata kesäsäätä, jonka seurauksena ukkosmyrskyt olivat laonneet peltoja sekä tehneet rakennuksille ja lennätintolpille vahinkoa. Eurooppalaisen suursodan sijasta suomalaisia pelotti enemmän muutaman vuoden takaisen suuren nälänhädän mahdollinen uusiutuminen.  Hämäläisiä mietitytti myös suostuntavero (nykyisen tuloveron edeltäjä) tai pikemminkin sen rajojen noudattaminen. Turun läänissä oli asiamies verottanut henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan olleet läänissä kirjoilla. Tuplaverotuksen vaara oli useimmille talonpojille paljon kauhistuttavampi ja konkreettisempi huoli kuin keisareiden ja kuninkaiden keskinäiset nahistelut kaukaisissa maissa.

Tampereen Sanomien viimeisellä sivulla oli ilmoituksia. Näin kuului niistä yksi:

”Tämän kunn 11 p:nä unohdettiin Mustaanlahteen yksi musta sateensuoja taittuneella käden sialla, se kunniallinen ihminen joka sen on korjannut tekis hywin ja palkintoa wastaan ilmoittais leski Wilhelmina Lindström’ille Latokartanosta.”

Onko kenelläkään lesken sateenvarjosta vielä havaintoa?