Vuosi ennen itsenäisyyttä - 6. joulukuuta vuonna 1916

Suomi tunnetusti itsenäistyi 6. joulukuuta vuonna 1917, mutta miltä Suomi ja maailma näytti suomalaisin silmin vuotta aiemmin eli keskiviikkona 6. joulukuuta vuonna 1916? Mistä asioista suomalaisille lukijoille uutisoitiin? Miten suomalaisten päivittäinen elämä näyttäytyi sanomalehtien sivuilla? Selvittäkäämme asiaa muutamasta tuolloisesta sanomalehdestä.

 

Pietarissa ilmestyneen Inkerin etusivun ilmoitusten perusteella Pietarissa asuneiden suomalaisten ja inkeriläisten suurin kansanterveydellinen vaiva olivat sukupuolitaudit.

”Tohtori L. Jakobson spesialisti syfilis- ihotaut., weneris- ja wirtsataut. (sähkö par.)… Lääkäri Levi – Tippuria, syfil. 606, ihotaut., sukupuolivoimattomuutta sähköllä, onanismin seurauksia… Tri Edelmann. Uusimmat tavat parantaa tippuria, syfil. (606 ja 914), veneer. ja virtsataut., onanism., sukup.voim:tta, ihotaut. y. m…. Tohtori Gorowitz parantaa tippuria (äkillisluont. ja kroonill.) syfil. (914 ja 606) ihotaut., sukup.voim:tta…”

 

Ilmoitukset jatkuivat vielä viimeisellä sivulla.

”Lääketiet. t:ri Markusson, Sähköllä parannetaan Sukup. heikkoutta, onanian seurauksia, Syfilis 606 ja 914 Tippuria… Tohtori Feiertag Uusi lääkitystapa parantaa Tippuria kroonillinen ja tav. voimattomuutta, sähköllä on seurauksia…Syfilis 606 ja 914…”

 

Pietarin ykkösuutinen 6. joulukuuta oli Saksan viimeaikainen tarjous rauhanneuvotteluiden aloittamisesta. Asiaa oli käsitelty Pietarissa edellisenä päivänä kokoontuneen duuman istunnossa. Puhujalavalle astunut ulkoministeri Pokrovski oli hylännyt Saksan rauhantarjouksen suoralta kädeltä: ”Ja Venäjän hallitus tulee aina hylkäämään kaiken ajatuksenkin taistelun keskeyttämisen mahdollisuudesta, jonka kautta Saksalle annettaisiin tilaisuus käyttää hyväkseen tilaisuutta Europan alistamiseksi hegemoniansa alle. Kaikki tähän asti tehdyt uhraukset olisivat turhia, jos tehtäisiin ennenaikainen rauha vihollisen kanssa, jonka voimat on järkytetty, joskaan niitä vielä ei ole saatettu vaarattomiksi ja joka koettaa saada itselleen levähdysaikaa lujaa rauhaa koskevan petollisen tunnuslauseen avulla.” Koko opposition puolesta puhunut edistysmielisten jäsen Shidlovski vakuutti duumalle, ettei oppositiopuolueiden riveissä ollut yllä mainitussa kysymyksessä eriäviä mielipiteitä hallituksen kanssa. Myös oppositio torjui Saksan rauhanesityksen, ”jonka tarkoituksena ei ole käytännöllisen menestyksen saavuttaminen, vaan itsensä vapauttaminen sodan aikaansaamasta ankarasta vastuunalaisuudesta yleisen mielipiteen edessä.” Tämän puheenvuoron aikana duumasta kuului äänekkäitä kannustushuutoja: ”Kättentaputuksia kaikilta penkeiltä… huutoja: se on oikein! totta... huutoja: oikein! hyväksymistä.”

 

Sotatapahtumissa kerrottiin ranskalaisten hyökkäyksestä Verdunin koillisella sektorilla. Hyökkäyksen kerrottiin alkaneen kymmenen kilometrin pituisella rintamakaistaleella Maasin ja Voevren välillä. Ranskalaisten väittämän mukaan he olivat ehtineet vallata saksalaisilta useita kyliä ja Verdunin linnakeketjun uloimpia varustuksia. Saksalaisia vankeja olisi saatu 7 500, joista 200 oli väitetysti upseereita. ”Me saavutimme täydellisen menestyksen. Joukot ovat suuren innostuksen valtaamat. Mieshukkamme oli vähäinen”, Pariisista saapunut virallinen uutissähke kertoi. Itärintamalla eli venäläisten uutislähteiden länsirintamalla sodittiin kiivaimmin Ukrainan ja Romanian alueilla. ”Konjuhin kylän itäpuolella olevalla alueella jatkui taistelu saksalaisten miehittämän meidän kenttävartiostomme juoksuhaudan omistamisesta eilen klo 7 saakka illalla. Juoksuhauta siirtyi 4 kertaa kädestä käteen ja tuloksena oli, että sen eteläinen osa jäi edelleenkin vihollisen haltuun.” Romanian rintamalla oli vihollisen eteneminen kohti Moldovaa estetty Oitozjoen laaksossa. Mustamerellä olivat venäläiset sota-alukset pommittaneet myllyjä, jotka toimittivat jauhoja Bulgarian armeijan tarpeisiin. Vihollinen oli hyökännyt venäläisiä laivoja vastaan rannikkopattereilla, vesitasolentokoneilla sekä ”vedenalaisella veneellä” mutta saamatta aikaan mitään vahinkoa. Joulukuun 2. päivä oli Ateenasta kerrottu ympärysvaltojen uhkavaatimuksesta Kreikan hallitukselle. Ympärysvallat vaativat sotajoukkojensa pääsyä Thessaliaan, mistä ne voitaisiin myöhemmin keskittää Peloponnesoksen niemimaalle. Saksalaisten sukellusveneiden kerrottiin upottaneen Atlantilla ja Välimerellä useita brittiläisiä ja ranskalaisia höyrylaivoja.

 

Kotirintaman uutiset koskivat ymmärrettävästi elintarvikkeita. Suomesta Pietariin vietävien elintarvikkeiden vientirajoituksia oli lievennetty maanviljelysministeri Rittichin käskystä. Rittich antoi erityisen määräyksen voinvientinormin lisäämisestä 33 prosenttiin koko tuotannosta. Toisaalta taas Venäjän hallitus oli tilannut Amerikasta 10 miljoona kiloa sokeria Suomeen. ”Kuinka paljon läheisimmässä tulevaisuudessa on tätä tavaraa odotettavissa ei ole tietoa. Kuten tunnettua tapahtuu sokerin tuonti nyttemmin senaatin kautta.” Pietarin muna-, voi- ja lintupörssin komitea oli puolestaan vedonnut Suomen senaattiin, että Suomesta Pietariin vietävän maidon määrä korotettaisiin 120 000 litraan vuorokaudessa. Pietarissa haluttiin kiinnittää huomiota siihen epäoikeutettuun järjestelmään, ”jonka mukaan suomalaisia kaupunkeja varustetaan maidolla venäläisten kuluttajain vahingoksi.”

 

Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaista poiketen Pietarin ympäristössä asuneet inkeriläiset kuuluivat yleisen asevelvollisuuden piirin, mistä syystä monet inkeriläismiehet palvelivat tsaarin armeijassa. Inkeriläisten sotilaiden hengen ylevöittämiseksi pastori Armas Aavikko lupasi julkaista sotilaille lähetettävän kuvalehden nimeltä Sotilaan joulu, jotta rintamalla olevat inkeriläissotilaat voisivat ”sydämessään tuntea kotoisen joulutunnelman.” Lisäksi inkeriläisille sotilaille haluttiin toimittaa vuodelle 1917 Sotilaan kalenteri, päivä- ja rukouskirja. ”Älköön näistä julkaisuista puuttuko kumpikaan yhdestäkään rintamalle menevästä joululähetyksestä!”

 

Puntolan inkeriläiskylässä Pietarin itälaidalla oli 13-vuotias poika uponnut kylälammen jäihin ja menehtynyt pelastusyrityksistä huolimatta. ”Tämä surullinen tapaus teki syvän ja tärisyttävän vaikutuksen kotiperheeseen ja varsinkin äitiin, joka ollen leski, oli vainajaa varhaisesta lapsuudesta yksin kasvattanut.”

 

Savonlinnassa ilmestynyt sosialidemokraattinen Vapaus pohti etusivullaan ammatillisten järjestöjen tehtäviä sota-ajan poikkeusoloissa. Ensisijaisena tehtävänä näyttäytyi palkankorotusten ajaminen, jotta työstä saatavat ansiot vastaisivat edes jotenkuten ripeästi kasvaneita elinkustannuksia. ”Se tehtävä ei tosin ole helpoimpia, sillä meidän työnantajamme taistelevat kaikin keinoin sellaista pyrkimystä vastaan ja sen lisäksi on olemassa joukko muita rajoituksia. Mutta siihen on kuitenkin pyrittävä kaikilla hyväksyttävillä, käytettävissä olevilla keinoilla.” Lisäksi järjestöjen oli valvottava työolosuhteita, joissa ilmeni alituista mielivaltaa ja työsuojelurikkomuksia. Myös maataloustuotannon tila huoletti sosialidemokraatteja. Vuoden 1916 ruissato oli 5 044 900 hehtolitraa, ohrasato 304 800 hehtolitraa ja kaurasato 591 900 hehtolitraa laskettua tarvetta pienempi. Ainoastaan perunaa oli tullut 765 600 hehtolitraa laskettua tarvetta enemmän. Lisää ikäviä elintarvikeuutisia kuului Mikkelistä, minne oli viime päivinä saapunut maitoa ainoastaan 100–150 litraa päivässä, vaikka maidonviejien keskusjärjestöltä oli tilattu kaupunkiin 700 litraa päivässä. Maitopula kiristi mikkeliläisten mielialoja: ”Eilen oli jakopaikalla lyöty erästä poikasta kannulla päähän”, Vapaus raportoi Mikkelistä.

 

Rikosuutisista Vapautta puhutti eniten Juvalla marraskuun 28. päivänä sattunut miestappo. Tunnettu viinan salapolttaja oli vieraillut veljenpoikansa kanssa eräässä torpassa ja ryhtynyt siellä ensin haastamaan riitaa torpan isännän kanssa ja lopulta lyönyt isäntää ja tämän alaikäistä poikaa nyrkillä. Salapolttajan veljenpoika oli tuolloin yrittänyt hillitä setäänsä ja päätynyt tappelemaan tämän kanssa. Sedän paljastettua puukkonsa veljenpoika oli ensin riistänyt sen häneltä ja sitten lyönyt setäänsä sillä kaulaan. Tämän jälkeen veljenpoika pakeni torpasta, johon humalainen setä jäi yksin lauleskelemaan näennäisen tietämättömänä siitä, että hänen kaulavaltimonsa oli katkennut. Torpan isäntä löysi myöhemmin salapolttajan istumasta kuolleena kamarin lattialla verilätäkön ympäröimänä. ”Tapaus on kaamea esimerkki siitä, mihin viinaliike lopultakin ihmiset johtaa.”

 

Lappeenrannassa oli kivityömaalla sattunut työtapaturma, kun sulateltu dynamiitti oli yllättäen räjähtänyt. Neljästä loukkaantuneesta työmiehestä yksi kuoli myöhemmin vammoihinsa. Jyväskylässä oli puolestaan todistettu makaaberia näkyä. Osa hautausmaan köyhien vainajien rivihaudoista oli sortunut ja pullistanut ulos maasta ruumisarkun. ”Arkun kansi oli särkynyt ja sieltä tullut ilmoille keski-ikäisen naisen alaston ruumis. Luultavasti on nainen kuollut jossain yleisessä laitoksessa joissa ruumiita ei paljoa vaateteta. Näky oli niin kaamea, että muutamat henkilöt saivat pahoinvointikohtauksia.”

 

Aamulehti omisti suuren osan numerostaan Tampereen kaupunginvaltuuston kokoukselle, jossa oli käsitelty vuoden 1917 budjettia. Terveysmenojen osuus kaupungin budjetista jatkoi kasvuaan. Vuonna 1915 ne olivat olleet 306 042 markkaa, vuonna 1916 437 335 markkaa ja vuonna 1917 niiden arvioitiin nousevan 569 485 markkaan. Syinä menojen kasvuun olivat lääkärien ja hoitajien toistuvat palkankorotukset, huoneistojen vuokran ja lämmityskulujen nousu sekä synnytyssairaaloiden ja muiden laitosten kasvaneet avustukset. ”Tässä jaottelussa pistää erikoisesti silmiin köyhäintalon menojen tavaton lisääntyminen, ne kun näyttävät ensi vuonna kohoavan kaksi kertaa niin suuriksi kuin ne olivat viisi vuotta sitten.” Valtuuston kokouksessa oli ehdotettu kansakoulunopettajien palkkojen korottamista. Miesopettajien pohjapalkkaa oli ehdotettu nostettavaksi 2 000 markasta 2 500 markkaan, alemman kansakoulun opettajattarien palkkaa 1 500 markasta 2 000 markkaan ja ylemmän kansakoulun opettajattarien palkkaa 1 800 markasta 2 400 markkaan. Erimielisen keskustelun jälkeen valtuuston puheenjohtaja katsoi yleisen mielipiteen edellyttävän päätöksen lykkäämistä ja lisäselvittämistä rahatoimikamarissa. Valtuusto käsitteli myös kaupungin ja sen asukkaiden huutavaa halkopulaa. Tarvittavan polttopuun hankkimiseksi valtuustossa harkittiin liittymistä halko-osakeyhtiöön, jossa kaupunki olisi yhtenä osakkaina muiden osakkaiden, käytännössä metsäyhtiöiden, kanssa. Kokouksessa heiteltiin ilmaan myös ajatuksia kaupungin oman halkoliikkeen perustamisesta sekä osuuskuntamallista osakeyhtiön sijasta. Asia jätettiin pöydälle seuraavaa kokousta varten. Infrastruktuurikysymyksiin lukeutui myös keskustelu vesijohtoveden myyntihinnan korottamisesta. Tämäkin päätös jäi pöydälle odottamaan vesijohdon uusimista ja vesijohtosopimusten irtisanomista. Jotain kokouksessa sentään hyväksyttiin, esimerkiksi päätökset kaupunginorkesterin tukemisesta 1 750 markalla sekä Kurilankujan ja Hämeenkadun tasaamisesta ja kiveämisestä Palomäentien ja Sonckinpolun väliseltä osalta.

 

Tamperelaisten ornitologien mielenkiintoa kiihdyttivät toistuneet havainnot Suomen lintukannalle harvinaisesta sinitiaisesta. Lintu oli viimeksi nähty asunto-osakeyhtiö Tapiolan pihakoivuissa, ja sen kerrottiin käyneen ruokailemassa erään ikkunan lintulaudalla. Keväällä sinitiainen oli nähty Aleksanterin koulun liepeillä sijainneessa pensaassa, ”josta se jotenkin rauhallisena katseli ohi kulkevia koululaisia.” Saarijärvellä taas teerikukko oli lentänyt mäkitupalaisen asuntoon kaksinkertaisen ikkunan lävitse. ”Vaimo toimitti ukolle tilaisuuden päästä mökinväen ruokapöydälle,” Aamulehti päätti tämän anekdoottinsa.

 

Oulun Sanomien pääkirjoitus käsitteli kapitalismin ja porvariston välistä ristiriitaa. Kuten Oulun Sanomat osasi kertoa, kapitalismin perusluonteeseen kuului pientuottajien hävittäminen, heidän omaisuutensa pakkoluovuttaminen, tuotannon valtaaminen aina harvempiin käsiin ja aina suurempien ihmisjoukkojen alistaminen kaikkivaltiaan kapitalismin ikeen alle. ”Mutta tämä kehitys ei kaikin puolin miellytä porvaristoa. Samalla kun porvaristo ihailee kapitalistista talousjärjestelmää ja uhraa työtä ja vaivaa tämän järjestelmän ylläpitämiseksi, huomaa se samalla, että kapitalismin kehitys kaivaa maata porvarillisen yhteiskunnan jalkojen alta.” Porvariston tyrmistykseksi talousjärjestelmä oli matkalla kohti tilannetta, jossa oli toisaalla vain pieni joukko kapitalisteja ja toisaalla miljoonien omistamattomien joukot. ”Kuka silloin enää puolustaa tätä järjestelmää? Ei muut kuin nämä harvat kapitalistit ja heidän palkkaamansa apulaiset.”

 

Oulua järisytti yhä uutinen konstaapeli Matti Palomäen murhasta Koivun asemalla Tervolan kunnassa. Palomäki oli surmattu 3. joulukuuta joko pistooleilla tai revolvereilla asemalta kulkeneen ihmisjoukon keskellä. Palomäkeen oli osunut vähintään viisi tai kuusi laukausta, joista yksi oli lävistänyt hänen ohimonsa. Asemalla olleessa Rovaniemen junassa oli ollut muita poliiseja, jotka olivat pian päässeet surmapaikalle ja päätelleet lumessa olleista jäljistä, että surmaajia oli ollut kaksi. Myöhempi selvitys on sittemmin paljastanut, että konstaapeli Palomäen murhasivat jääkärivärvääjät Antti Isotalo ja Johan Snellman. ”Tapaus on tehnyt paikkakunnalla tärisyttävän vaikutuksen”, Oulun Sanomat tiivisti poliisisurman synnyttäneitä tuntemuksia.

 

Loviisassa ilmestynyt Östra Nyland mainosti etusivullaan Pohjois-Amerikan linjan nopeita valtamerilaivoja, jotka kuljettivat matkustajia Kristianian eli nykyisen Oslon kautta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Mainoksessa ei mainittu sanallakaan sitä, että tuossa vaiheessa maailmansotaa saksalaiset sukellusveneet hyökkäsivät lähes rajoittamattomasti mitä tahansa Pohjois-Atlantilla liikkuneita aluksia vastaan. Brittiläisen matkustajalaiva Lusitanian traagisesta upottamisesta oli tuolloin kulunut jo pitkälti toista vuotta, ja laivan kohtalo oli kenties unohtunut Amerikkaan haluavilta matkustajilta ja kenties laivanvarustajiltakin.

 

Lehden pääkirjoituksessa oltiin huolissaan Loviisan Sanomien aiemmasta kutsusta koota Itä-Uudenmaan suomenkielinen kansanosa yhteen omaksi poliittiseksi vaikutusryhmäkseen. Östra Nyland peräänkuulutti dialogia kokoontumisten sijaan ja kannusti vuorovaikutusta niin ruotsinkielisten ja suomenkielisten kuin porvarien ja sosialistienkin välillä. Östra Nyland näki kilpailevan lehden artikkelissa piilevää yritystä yllyttää Loviisan kieliryhmät toisiaan vastaan. Pääkirjoitus muistutti lukijoitaan kaupungin kaksikielisyydestä ja siitä, että kaupungin suomenkielinen kansakoulu oli kaikin tavoin yhdenvertainen ruotsinkielisten koulujen kanssa ja että kaupungin valtuustossa oli vahva suomenkielinen edustus.

 

Kulttuurisarakkeessaan Östra Nyland muisti säveltäjä Robert Kajanusta, joka oli edellisenä lauantaina täyttänyt 60 vuotta. ”Hän on yksi niistä harvoista, joka on tehnyt Suomen nimen tunnetuksi suurissa kulttuurimaissa, ja mikä vielä enemmän, arvossa pidetyksi ja kunnioitetuksi.” Lehti jatkoi säveltäjän suitsuttamista: ”Kajanus on meidän ensimmäinen todella merkittävä orkesterisäveltäjämme, joka on tavoitellut kansallista säveltä, ja häntä voi siitä syystä kuvailla Sibeliuksen edelläkävijäksi.”

 

Kuolinilmoituksessa kerrottiin amiraali Teodor Avellanin menehtymisestä Pietarissa edellisenä perjantaina. Loviisassa vuonna 1839 syntynyt Avellan oli ylennetty vara-amiraaliksi vuonna 1896 ja laivastoministeriksi vuonna 1903. Avellan jätti tämän jälkimmäisen tehtävänsä jo kesällä 1905, pian Tsushiman katastrofaalisen meritaistelutappion jälkeen, mikä uraliike tuskin oli sattumaa. Tätä yhteyttä tosin ei kuolinilmoituksessa pohdittu.

 

Östra Nyland raportoi Kokkolassa lauantaina sattuneesta henkirikoksesta, jossa eräs merimies puukotti juna-asemalla kuoliaaksi tullivahtimestarin. Henkirikoksen motiiviksi epäiltiin kostoa, sillä tullivirkailija oli aiemmin pidättänyt virkansa puolesta tuhannen markan edestä tullaamatonta tuontitavaraa, jonka maahantuonnissa murhaajalla oli ollut jonkinlainen oma osuus tai intressi.

 

Edellisenä iltana 48-vuotias loviisalainen kauppiaanvaimo oli tehnyt itsemurhan hirttäytymällä. Itsemurhan motiiviksi ilmoitettiin yksinkertaisesti mielenhäiriö. ”Hän jätti jälkeensä pojan ja tyttären.”

 

Lehden viimeisellä sivulla oli pieni ilmoitus:

”Vanhan perinteen mukaan pikkujoulua vietetään tänäkin vuonna yksinkertaisella juhlalla. Tapaninpäivänä nuorisojärjestö pitää Trollebossa iltamat, joista ilmoitetaan myöhemmin erikseen. Voi tänä vuonna osallistua yhtä suuri joukko kuin ennenkin. Töitä tehdään ahkeruudella ja huolellisuudella hyvän ohjelman aikaansaamiseksi.”