Suomen Sosialidemokraatti 11.11.1918

Tasan sata vuotta sitten, 11. marraskuuta 1918, tuli voimaan aselepo, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Mieleeni juolahti tutkia, minkälaisen näkökulman suomalainen työväenlehdistö tarjosi tuohon päivään ja silloin vallinneisiin olosuhteisiin. Kansalaissodan haavat olivat marraskuussa 1918 vielä aivan avoimia. Valkoisen terrorin pahin aalto oli jo laantunut, mutta vankileireillä oli yhä suuret määrät valtiorikoksesta syytettyjä vankeja. Miten maailmansodan päättyminen näyttäytyi suomalaiselle työväestölle? Minkälainen päivä maanantai 11. marraskuuta 1918 oli? Avataan Helsingissä ilmestynyt Suomen Sosialidemokraatti ja katsotaan.

Suomen oma sota oli vasta äskettäin päättynyt. Lehden etusivua koristavat kansalaissodassa menehtyneiden kuolinilmoitukset.

”Kuoli Riihimäen vankilassa.”

”Joutui väkivaltaisen kuoleman uhriksi Keravalla.”

”Murhattiin Kokemäellä sikäläisen Maamieskoulun pihamaalla.”

”Katkeruudella ilmoitamme, että poikamme ja veljemme [viisi nimeä] ammuttiin Lahdessa ilman tutkintoa.”

”Kuoli Tampereen vankileirin sairaalassa.”

”Kaatui Alvettulan rintamalla.”

”Murhattiin Nastolan pitäjän Uudessakylässä.”

”Joutui kuolon uhriksi Varkaudessa.”

”Kuoli Tammisaaren vankileirissä.”

”Ei voinut kestää vankilan kauhuja vaan kuoli Hämeenlinnan vankileirissä.”

Kuolinilmoitusten vieressä on ilmoituksia huveista. Suomen kansallisteatteri esittää tiistaina 12.11. näytelmän Pikku hupakko. Näyttämö Titania Siltasaarenkatu kuudessa tarjoaa caparetti–ohjelman.  Gidi Hellström ja Hillu Lindqvist esittävät uusia koomillisia lauluja ja duettoja. Sirkustaiteilijat Herman Såldin ja Arvid Berkovits esiintyvät uusilla ”akropaattisilla” sirkustempuilla. Samalla kadulla elokuvateatteri Sammossa on suuri ensi-ilta, jossa esitetään uusi repäisevä Chaplin–numero, Chaplin maankiertäjänä. Lisäksi esitetään hieno mielenkiintoinen sotadraama itäiseltä rintamalta. ”Näyttelijät ovat olleet alituisessa hengenvaarassa granaattien räjähdellessä heidän ympärillään. Hieno juoni, jossa sotatapahtumat ovat taustana, tekee kuvan erittäin mielenkiintoiseksi.”

Etusivulta löytyy pieniä uutisia. Torpparilaki ei ole osoittautunut tarkoitustaan vastaavaksi, sillä torpparit ovat alkaneet myydä torppaoikeuksiaan maanomistajille polkuhintaan. Ahvenanmaalta on puolestaan tullut lähetystö kyselemään senaatin kantaa Ahvenanmaan kysymyksestä tehtävään kansanäänestykseen.

Toisella sivulla pohditaan Saksan keisari Vilhelm II:n vallasta luopumisen merkitystä: ”Suru oikeistolle, ilo vasemmistolle ja helpoitusten huokaus keskustalle.” Keisari oli militarismin, imperialismin ja taantumuksen magneetti, jonka ympärille koko maailman oikeisto kokoontui. Keisarin kadotessa poliittiselta taivaanrannalta katkeaa koko Euroopan oikeistolta selkäranka. Lehti julkaisee myös Suomen väliaikaisen puoluetoimikunnan tervehdyssähkösanoman Saksan valtiokansleri Friedrich Ebertille. ”Loistavasti suoritetun Saksan vallankumouksen johdosta kiirehdimme ilmaisemaan Suomen työväenluokan ihastuksen tunteet.” Ebert oli tullut valtaan jokseenkin epäperustuslaillisella tavalla ns. marraskuun vallankumouksessa, jonka aikana edellinen kansleri, Badenin ruhtinas Maximilian, oli yksinkertaisesti luovuttanut vallan Ebertille.

Suurin osa toisen sivun uutisista koskee sisäpolitiikkaa. Balderin salissa oli pidetty tasavaltalaisten edustajakokous. Kokoukseen oli saapunut 490 osanottajaa, joista 300 oli maalaisia. Tohtori Georg Schauman piti alustuksen Suomen ulkopolitiikasta. Schauman päätti alustuksensa vaatimuksiin vilpittömän puolueettomuuspolitiikan noudattamisesta, Suomen riippumattomuuden yleisen tunnustamisen saavuttamisesta sekä Suomen jäsenyydestä syntymäisillään olevassa kansainliitossa. Edustajakokous myös tuomitsi Suomen hallituksen, jonka siihenastinen ulkopolitiikka oli muodostunut esteeksi Suomen riippumattomuuden yleiselle tunnustamiselle. Kansanedustaja Santeri Alkio oli puhunut sisäpolitiikasta. Pikaista sisäistä sopua ja tasavaltaista hallitusmuotoa toivoneet olivat Alkion mukaan saaneet pettyä. Äärimmäinen oikeisto halusi yhä jatkaa luokkapolitiikkaansa ja toivoi aikaisempien kapinallisten sosialistien tavoin voivansa hallita kansaa tuhoon tuomittujen periaatteiden mukaan. Alkio näki bolsevismin luonnonvoimana, joka syntyy silloin, kun tasaisen ja kestävän kehityksen tielle syntyy patoutumia. ”Nyt ei ole rakennettava oikeisto- eikä vasemmistoblokkeja, vaan koetettava päästä sisäiseen rauhaan ja yhteisymmärrykseen, on saatava henkistä kohotusta, vapautusta, tulevaisuuden uskoa ja voiman lisäystä.” Lopuksi edustajakokous suhtautui luottavaisesti tasavaltaisen hallitusmuodon saavuttamiseen. Monarkia ei aatteena soveltunut lainkaan Suomen kansan tietoisuuteen, vaan on sille täysin vieras. ”Suomen jäykkä kansa ei ole lainkaan sovelias kuningasihailuun.”

Sivun alalaidassa on pieni uutinen: ”Perunankuoriminenkin valtiopetosta.” Hyvinkäällä oli syytetty valtiorikoksesta eräitä vanhoja naisia, jotka olivat jääneet perunankuorijoiksi Hyvinkään Werkatehtaan Työväen osuusruokalaan silloinkin, kun tehdas oli ollut lyhyen aikaa punakaartin huostassa. Perunankuorijat tuomittiin avunannosta valtiopetokseen kolmen vuoden ehdolliseen kuritushuonerangaistukseen.

Kolmas sivu kuvaa olosuhteita pääkaupunkiseudulla. Kaikkein ilmeisin ongelma Helsingissä oli elintarvikepula. Elanto julkaisee senaatin elintarvetoimituskunnalle osoitetun avoimen kirjeen, jossa se valittaa vaikeuksiaan hankkia myytäviä elintarvikkeita. Elannon ravintolaliikkeissä ei ole tarjota asiakkaille kuin leipää, suolavedessä keitettyjä lanttuja, kaaleja, nauriita ja sieniä. ”Että ravintolaliikkeen jatkaminen tällaisilla edellytyksillä on sula mahdottomuus, se lienee ilman muuta selvä.” Ilmoituksissa informoidaan helsinkiläisiä elintarpeiden jakelusta. ”Voita ja juustoa ei tälläkään viikolla jaeta ensinkään.” Lihan ja perunoiden jakamisesta ilmoitetaan joka kerta erikseen. Kaupungin jauhomyymälät pidetään maanantaina suljettuina, ja myynti alkaa vasta tiistaina klo 8 aamulla. Tupakkaa jaetaan entiseen tapaan. Elintarvikekorttien väärinkäyttö on lisääntynyt. Helsingin kaupunki ilmoittaa, että se julkaisee tästedes lehdessä väärinkäytöksiin syyllistyneiden nimet. ”Tupakkakortteja tästä lähin annetaan ainoastaan sellaisille henkilöille, jotka esittävät kahden luotettavan henkilön todistuksen siitä, että ovat tupakoitsijoita.”

Suomenlinnasta ei tullut muita kuin synkkiä uutisia. Tutkintovankia oli siellä vaadittu tunnustamaan eräs henkirikos, johon syytetyn sijasta olisivat kuitenkin syyllistyneet venäläiset sotilaat. Vanki oli pakotettu makaamaan kuulusteluhuoneen lattialle, minkä jälkeen häntä alettiin hakata selkään nahkapampulla. ”Hakataan niin kauan että tunnustat, vaikka henki menisi!” kuulustelijan väitetään uhanneen. Eräs toinen vanki hirttäytyi Suomenlinnassa. Hirttäytyminen lienee aiheutunut siitä, että vankia pakotettiin työhön, johon hänen nälän uuvuttamat voimansa eivät enää riittäneet. Samaan aikaan Riihimäen vankilasta ryhdyttiin vapauttamaan valtiorikoksesta tuomittuja vankeja. ”Ensimmäiset, luvultaan 64, vapautettiin viime tiistaina. Päivittäin päästetään nyt noin 70–75.”

Helsingissä tehtiin myös tavanomainen rikos. Lauantain vastaisena yönä oli murtauduttu Annankatu 10:ssä sijainneen räätälinliike Elegantin tiloihin. Varkaat saivat saaliikseen pukukankaita, turkiksia, turkkeja ja valmiita vaatteita 12 000 – 13 000 markan edestä. Paljon vakavampi tieto saapui Pohjanmaan Mustasaaresta, missä kaksi naista oli pidätetty kaupustelija Savolaisen ryöstömurhasta. ”Naiset olivat murhayönä olleet Savolaisen luona. Sitä paitsi oli heidän asunnostaan tavattu verisiä päällysvaatteita.”

Mikkelistä kuului kipeästi kaivattuja hyviä uutisia. Siellä oli espanjantauti kaupungista ja sen ympäryspitäjistä loppumassa. Mikkelissä ilmoitettiin enää yksittäisistä sairastumisista, ja sairastuneiden lukumäärä oli lääkärien mukaan tippunut marraskuun alussa kymmenesosaan lokakuuhun verrattuna.  

Sivun laidassa on lyhyt kasku. Eräästä Hyvinkään kunnan isonpuoleisesta talosta tuli isännöitsijä talliin ja kysäisi Matti–rengiltä, että ”onkos Matti punikki.” Matti luuli isännän vaativan tietoa renkinsä karjaluvusta ja vastasi: ”Joo on mulla yksi lehmä.” Isännöitsijä jätti Matin tallinpermantoa lakaisemaan.

Oulun korkeudella oli viikonloppuna satanut lunta.

Neljännellä eli viimeisellä sivulla on kokonainen rypäs Saksasta kantautuneita uutisia. Keisarin luovuttua kruunusta valta oli siirtynyt täydellisesti kansanhallitukselle, jossa olivat mukana paitsi sosialidemokraatit myös heistä irralliset riippumattomat sosialistit. Valtiopäivien enemmistö oli yhä porvaripuolueilla. Braunschweigin herttua oli omasta ja jälkeläistensä puolesta luopunut valtaistuimestaan. Baijeri oli puolestaan julistettu kansantasavallaksi, jonka hallintoelimeksi muodostettiin sotamies-, työmies- ja talonpoikaisneuvosto. Neuvoston puheenjohtajana toimi riippumaton sosialisti, kirjailija Kurt Eisner. Berliinissä käytiin katutaisteluja sotilasneuvoston sotilaiden ja heitä vastustavien joukkojen välillä. Hampurin työ- ja sotamiesneuvosto ilmoitti miehittäneensä kaikki virastot ja sotilasrakennukset. Bremenissä oli avattu vankiloita. Hessenissä vallankumoukselliset miehittivät juna-asemia ja riisuivat sotilaita aseista.

Saksalaisesta enemmistösosialistien lehdestä lainataan pohdintaa siitä, pitäisikö Saksaan perustaa diktatuuri vai demokratia. Venäjän vallankumous on työntänyt syrjään demokratian ja asettanut sen tilalle työväen neuvostojen diktatuurin. Jokaisen sosialistisen puolueen on määritettävä kantansa tähän maailmanhistorialliseen tapaukseen. ”Saksan sosialidemokratia on sen tehnyt jo kauan sitten hylkäämällä bolsevistisen teorian ja menettelytavat.” Sosialidemokraatit pitäytyvät siinä perinteisessä kannassaan, ettei proletariaatin tie poliittiseen valtaan ole kaikkialla sama ja että demokraattisissa maissa siihen voidaan päästä rauhallisinkin keinoin. Lehti viittaa Karl Kautskyn kirjaseen Proletariaatin diktatuuri, joka taistelee sosialidemokratian vanhojen periaatteiden puolesta. "Kautsky hylkää kehittymättömien kansankerrosten diktatuurin, joka vie sapelidiktatuuriin. Hän arvostelee ankarasti neuvostotasavallan menettelyä, jolla tehdään vääryyttä suurille joukoille, ja joka ei ole proletariaatin diktatuuria, vaan yhden proletariaattipuolueen diktatuuria, jolla tuo puolue vallitsee muita puolueita ja julistaa henkipatoksi jokaisen, joka on eri mieltä.”

Saksalainen sähkösanoma kertoo: ”Länsirintamalta ei ole mitään uutta mainittavaa.”

Yhdysvalloissa on pidetty vaalit, joissa republikaanit ovat turvanneet itselleen varman enemmistön edustajanhuoneessa. Senaatissa republikaanien enemmistön arvellaan muodostuvan vain niukaksi.

”Mikä on Joulu-ilo”, kysyy Suomalainen Kirjakauppa. ”Joulu-Ilo on maamme tähän asti enin levinnyt joululehti, sovitettu vanhoille ja nuorille. Nykyisten kalliiden aikojen takia emme ole voineet ottaa siitä erittäin suurta painosta, joten jokaisen, joka haluaa Joulu-Ilon itselleen varata, tulee sen ajoissa hankkia, sillä joulu ilman ”Iloa” ei ole hauska joulu."