tiistai 30. tammikuuta 2018

Prinssi Christian sotapäällikkönä, osa 1



Harva suomalainen taitaa tietää, kuka oli Tanskan kruununprinssi Christian (V). Itse asiassa harva tanskalainenkaan mahtaa enää muistaa häntä. Verestetään muistia: Christian oli Tanskan kuningas Kristian IV:n (1577–1648) vanhin legitiimi poika ja siten myös kruununperijä, mistä syystä Christianin nimen jälkeen on liitetty tuo roomalainen tunnusluku V osoittamaan monarkista perimysjärjestystä. Huomaamme, että Christianin järjestysluku on kuitenkin vain sulkeissa. Se johtuu siitä, että vuonna 1603 syntyneestä Christianista ei ikinä ehtinyt tulla Tanskan kuningas Kristian viidettä. Kruununprinssi kuoli vuonna 1647, vain vuosi ennen isänsä menehtymistä.

Historialla ei ole tapana muistella kuninkaallisia perintöprinssejä, jotka kuolivat ennen aikojaan. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, ettei kenenkään elämä tai kuolema ole kirjoitettu tähtiin. Aikalaiset eivät siten voineet ennakoida kruununperijöiden elämänlangan katkeamista ennen aikojaan eivätkä sitä historian roskakoria, johon menneisyyden epäsuurmiehet seremoniattomasti viskataan. Tanskan Christian (V), kuten myös Englannin Henry Frederick (1594–1612) sekä Ranskan Louis Grand Dauphin (1661–1711), olivat kuitenkin kaikki omana aikanaan superjulkkiksia ja tuleviksi valtiopäämiehiksi kuviteltuja henkilöitä. Walesin prinssi Henry Frederick kuoli selvästi ennen aikojaan, vain 18 vuoden iässä, mutta Christianin ja Louis Grand Dauphinin tapauksessa kruunu jäi saavuttamatta pitkäikäiseksi osoittautuneen edeltäjän vuoksi.

Jälkimaailma saattaisi muistella prinssi Christiania enemmän siinä tapauksessa, jos hän olisi niittänyt mainetta sotakentillä, kuten Louis Grand Dauphin, joka komensi Ranskan kenttäarmeijaa Reininmaalla yhdeksänvuotisen sodan (1688–1697) aikana. Sen sijaan prinssi Christian muistetaan Tanskassa lähinnä tolkuttomien elintapojensa, erityisesti antaumuksellisen juopottelunsa, ansiosta. Christianista on jäänyt jossain määrin sellainen kuva, että hän olisi perinyt kaikki isänsä paheet, muttei yhtään hänen ansiokkaista ominaisuuksistaan, kuten rohkeutta asettaa itsensä taistelujen keskipisteeseen ja ilmassa viuhuvien musketinluotien ja tykinkuulien tielle. Kristian IV olikin aikalaisensa ja kollegansa Ruotsin kuningas Kustaa Aadolfin kaltainen rämäpää, jolla oli tapana johtaa armeijoitansa edestäpäin. Keisaria vastaan käydyn Kejserkrigenin (1625–1629) aikana vuonna 1625 Kristian IV putosi hevosineen linnoituksen muurinharjalta, löi päänsä ja oli tajuttomana yli vuorokauden ajan. Viisi vuotta myöhemmin kuningas oli vähällä kuolla Glückstadtin linnakkeessa, kun hampurilaisen sotalaivan ampuma tykinkuula suhahti hänen vierestään. Vuonna 1644 Kristian IV menetti oikean silmänsä ruotsalaisia vastaan käydyssä Kolberger Heiden meritaistelussa. Prinssi Christian ei ottanut osaa näihin koitoksiin isänsä rinnalla, sillä hänen tuli hoitaa valtakunnan asioita kuninkaan ollessa sotaretkillä. Tiettävästi Christian ehti silti Kejserkrigenin aikana livahtaa etulinjaan Holsteinin rintamalle, missä häneen osui kaksi laukausta marraskuussa 1626. Pahimman vammansa prinssi kuitenkin kärsi kenttäarmeijan vetäytyessä Jyllannista, jolloin vankkureissa matkannut Christian putosi kyydistä ja katkaisi koipensa. Christianin ainoaksi varsinaiseksi sotapäällikön pestiksi jäi siten Malmön puolustuksen järjestely vuosina 1644–1645, jolloin Ruotsi ja Tanska olivat jälleen kerran ajautuneet sotaan. Historiankirjoissa tämä sota tunnetaan Torstenssonin sotana, ruotsalaisten komentajan, kenttämarsalkka Lennart Torstenssonin mukaan.

Sotahistorioitsija saattaisi helposti ajatella, että prinssi Christianin elämä ei tarjoa mitään kiinnostavaa tai valaisevaa näkökulmaa 1600-luvun sodankäyntiin. Tällainen ajatus osoittautuu kuitenkin vääräksi. Prinssi Christian jätti jälkeensä melkoisen määrän kirjeenvaihtoa, joka avaa yksityiskohtaisuudessaan merkittävän ikkunan sodankäynnin arkeen 1600-luvun puolivälin Pohjolassa. Tanskan kansallisarkisto Rigsarkivet on aikoinaan 1950-luvulla julkaissut prinssin lähettämät kirjeet kaksiosaisena lähdekokoelmana nimeltä Prins Christian (V.)s breve, jonka jälkimmäinen osa Kancellibreve i uddrag 1643–1647 kuvaa Christianin toimintaa Malmön sotapäällikkönä.

Christianin sotapäällikön ura alkoi 3. maaliskuuta 1644, jolloin prinssi matkasi Juutinrauman ylitse mukanaan kymmenien henkien suuruinen seurue, johon kuului jos jonkin sortin hovimarsalkkaa, hovimestaria, kamarijunkkeria, hovijunkkeria, hovilääkäriä, kamarisihteeriä, aseenkantajaa, kokkia, piikaa, lakeijaa ja sotilasta. Prinssi matkasi yhdessä vaimonsa prinsessa Magdalena Sibyllan kanssa, joten seurueeseen kuuluivat vielä prinsessan hovineiditkin. Koko konkkaronkan mukana seurasi vielä suurempi lukumäärä hovilakeijojen hevosia, joiden hoitaminen vaati tietenkin tallirenkien kuljettamista salmen ylitse. Prinssin kirjeenvaihtoon syntyneen aukon perusteella voi päätellä salmen ylityksen tapahtuneen 4. maaliskuuta.

 Asetuttuaan taloksi Malmöön Christian ryhtyi 5. maaliskuuta jakamaan varuskunnan upseereille ohjeita ja määräyksiä. Heti saavuttuaan kaupunkiin Christian kiinnitti huomionsa suurin halkeamiin sen muureissa sekä riittämättömiin ulkovarustuksiin varsinaisten kaupunginmuurien ulkopuolella. Ensimmäisenä tekonaan Malmön ylipäällikkönä Christian antoi sotilasinsinööreille tehtäväksi suunnitella uusi raveliini Sønderportenin eli eteläportin ulkopuolelle. Eversti Falk Lykke sai määräyksen asettaa 400 sotilasta uuden raveliinin linnoitustöihin. Christian huomasi myös, että sataman puoleinen muurinharja oli paikoitellen niin korkea, etteivät muureja puolustaneet sotilaat kyenneet ampumaan tai edes näkemään sen ylitse, ja paikoitellen niin matala, ettei muurinharja tarjonnut taistelutilanteessa riittävää suojaa vihollisen luodeilta ja ammuksilta. Niinpä Christian antoi Malmön muurareille urakan myös muurinharjan korjaamisesta tarkoituksenmukaiselle korkeudelle. Kaupungin porvareille Christian antoi määräyksen korjata muurien luota pois kaikki roskat, irtokivet ja talviteloille asetetut veneet, jotka olisivat olleet tositilanteessa kaupungin puolustajien tiellä. Østerportenin eli itäportin kohdalla pelkkä vallihauta ei ollut riittävä este vihollista vastaan, joten Christian antoi teettää vallihaudan vahvistukseksi palisaadeja eli teroitetuista paaluista tehtyjä esteitä. Lisäksi Christian halusi raivata muurien ja ulkovallien välille tilaa siltä varalta, että vihollinen onnistuisi rikkomaan ulkovallit ja rynnäköimään niistä läpi. Jos murtokohdan takana oli kymmenen metriä leveä käytävä, vihollista vastaan pystyttäisiin käymään käytävää pitkin taistelumuodostelmassa (en bataille). Tuolloin murtokohta pystyttäisiin myös eristämään tukkimalla kulkukäytävä kaadetuilla hevosvaunuilla. Näistä tarkoista ja oivaltavista ohjeista päätellen Christian ei suinkaan ollut linnoitusasioissa mikään pystymetsästä repäisty diletantti vaan harkitseva ja tietäväinen piirityssodankäynnin ammattilainen. 

Prinssi Christian puuttui myös varuskunnan vahtijärjestelyihin ja sotilaallisiin operaatioihin. Christian halusi, että puolustajilla olisi jatkuvassa toimintavalmiudessa noin 50 ratsusotilasta eteläportilla, rannan puolella sekä Malmöhusin päälinnaa kiertävillä kaduilla. Prinssi ei määritellyt tarkemmin tämän valmiusjoukon tehtäviä, mutta asemapaikkojensa perusteella voi arvioida sen valmistautuneen sekä ruotsalaisten yllätyshyökkäyksiin eteläportin tai sataman luona että kaupungin sisäisiin levottomuuksiin. Jotta sotilaat jaksaisivat vartioida kaupungin muureja ja valleja yöt läpeensä, tuli heidän mieltään piristää hartaushetkillä sekä kaupungin päävartion eli corps de garden pitämisellä valaistuna ja lämmitettynä läpi yön. Edellistä tavoitetta varten Christian etsi kielitaitoisia pappeja laulamaan virsiä saksalaisten palkkasotureiden kanssa, ja vartiotupien valaisemiseksi ja lämmittämiseksi prinssi velvoitti paikalliset talonpojat toimittamaan polttopuuta ja sytykkeitä kaupunkiin. Vahtivuorot tuli järjestää siten, että kolmannes sotilaista oli joka yö vahtivuorossa muureilla ja toinen kolmannes reservissä päätorin luona. Lisäksi Christian alisti kaikki vahtivuorojen järjestelyyn ja ampuma-aseiden ampumavalmiudessa säilyttämiseen liittyvät asiat yhden ja ainoan, vähintään majurin arvoisen upseerin vastuulle. Tehtävään valitusta majuri Adam Crampesta tuli täten eversti Falk Lykken rinnalle Malmön toinen operatiivinen komendantti. Christian painotti tehtäväkuvauksessaan Crampelle, että tämän tuli pitää tarkka huoli siitä, ettei kaupungin porteista kuljetettu ulos mitään määrää hevosia, karjaa, elintarvikkeita tai ammuksia ilman prinssin itsensä myöntämää virallista lupakirjaa. Vahtiupseerien tuli tehtävän suorittamiseksi tarkastaa joka ikinen kaupungista poistuva vaunu, tynnyri, säkki ja jopa takintasku.

Sen sijaan, että puolustajat olisivat vain kiltisti odotelleet ruotsalaisten piirittäjien saapumista Malmön muurien ulkopuolelle, prinssi Christian määräsi ratsuväen suorittamaan jatkuvaa väkivaltaista tiedustelua kaupungin ulkopuolella. Christian ryhtyi myös organisoimaan sissisotaa ruotsalaisia maahantunkeutujia vastaan. Kapteeni Mikkel Skov sai tehtäväkseen koota Skytsin kihlakunnassa joukko aseistettuja talonpoikia, joiden tuli tehdä aseellista vastarintaa parhaan kykynsä mukaan. Prinssi kuitenkin kielsi valmiusjoukoiksi määrättyjen ratsuosastojen upseereita välttämään asettamasta osastojaan alttiiksi vaaralle ryhtymällä ulosrynnäköintiin vihollisen joukko-osastoja vastaan.

Maaliskuun 16. päivä prinssi oli jälleen Kööpenhaminassa, missä hän laati rigsrådille eli valtaneuvostolle raportin kokemuksistaan ja havainnoistaan Malmössä. Aluksi Christian teki selkoa aloittamistaan linnoitushankkeista, joiden yhteydessä opimme myös prinssin antaneen määräyksen eräiden Malmön muureihin kiinni rakennettujen asuintalojen purkamisesta. Tällaisten rakennusten hajottaminen oli normaali käytäntö aikakauden piirityssodankäynnissä. Kaupungin sisällä liian lähelle muureja rakennetut talot haittasivat joukkojen ja puolustuslaitteiden liikuttelua ja toimintaa, ja muurien ulkopuolella ne tarjosivat suojaisia ampuma-asemia ja näköesteitä piirittäjille. Talojen omistajille luvattiin maksaa kiinteä korvaustaksa 826 taaleria ja 4 markkaa (12 penniä teki yhden shillingin, 16 shillinkiä yhden markan ja kuusi markkaa yhden taalerin) sitten aikanaan, kun maassa jälleen vallitsisi rauha. Tämä korvausjärjestelmä vaikutti edullisemmalta kruunun kuin kiinteistöjen omistajien kannalta. 

Christian selvitti valtaneuvostolle pääpiirteittäin vahtivuorojen järjestelyt sekä kaupungin vilja- ja polttopuuvarastojen täydennykset. Prinssi kertoi valtaneuvostolle antaneensa kaupungin muonamestarille tehtäväksi inventoida kaikki kaupungissa oleva vilja ja nautakarja ja asettaa ne myynti- ja vientikieltoon. Myös tällainen sosialismilta vaikuttava sotatalous oli aivan tyypillistä 1600-luvun sotaa käyvissä valtioissa. Christian antoi valtaneuvostolle tarkan selvityksen kaupungin puolustajien lukumäärästä. Christianin tiedonannon mukaan Malmön varuskunnan vahvuus oli 293 ratsusotilasta, 1 734 muuta sotilasta ja 425 aseistettua porvaria. Prinssi kertoi antaneensa määräyksen, että muureilla tuli olla joka yö vahdissa vähintään 500 sotilasta ja porvaria. Lopuksi prinssi kertoi skoonelaisten talonpoikien kääntyneen häneen puoleensa ja pyytäneen sotilaallista apua voidakseen käydä sissisotaa maahantunkeutujia vastaan. Prinssi oli omien sanojensa mukaan antanut talonpojille musketteja sekä asettaneensa heidän johtoonsa joukon upseereita Malmön varuskunnasta. Prinssi Christianin itsensä ollessa poissa Malmön puolustus oli jätetty maaherra Tage Thottin ja eversti Falk Lykken vastuulle. Tätä ilmoitusta antaessaan prinssi lienee kuitenkin ennakoinut palaavansa Malmöön jo aivan lähiaikoina.

Julkaistu blogissa Scripturae 7.7.2014.

2 kommenttia:

  1. "Historiankirjoissa tämä sota tunnetaan Torstenssonin sotana"

    Olen ymmärtänyt, että alkuperäisen blogin julkaisemisen ja tämän hetken välillä kirjoittaja on ulkomailla ollut päätoimisesti tutkimassa juuri tuota sotaa. Sen vuoksi rohkenen toivoa uutta blogia tai suorastaan blogisarjaa tutkimustyön tuloksista - ellei ole tarkoitus julkaista kirjaa suomeksi.

    Ps edelleen toivon - mutten painosta - Polttolunnaiden kakkososaa.

    Nimim "Yksi monien historianharrastajien puolesta"

    VastaaPoista
  2. Tämä kaksiosainen kirjoitus on tosiaan ylijäämää väitösprojektista. Itä-Suomen yliopistossa esitarkastukseen pian lähtevä väitöskirja Snapphanar and Power States ilmestyy kyllä kansien välissä mutta englanniksi.
    Työstän myös kirjaa Kustaa Aadolfin sotaretkestä Saksaan 1630-32, ja sitä voinee pitää jatkona Polttolunnaille.
    Tällaisten projektien julkaiseminen ns. kaupallisten kustantajien kautta on nykyään erittäin epävarmaa, sillä 1600-luvun sotahistoria ei ole aihepiirinä kustantajia houkutteleva. Näin olen kuullut suoraan leijonan suusta.

    VastaaPoista