Sain jokin aika sitten luetuksi Adam Sismanin kirjoittaman elämäkerran Hugh
Trevor-Roper: A Biography. Vuonna 2003 kuollut Hugh Trevor-Roper oli pitkän
uran tehnyt englantilainen historioitsija, jonka ainoa suomennoksena ilmestynyt
teos oli Tammen vuonna 1963 julkaisema Hitlerin viimeiset päivät.
Akateemisen uransa Trevor-Roper teki kuitenkin 1600-luvun eurooppalaisesta
historiasta, mitä hän opetti ensin Oxfordissa ja sittemmin Cambridgessa.
Itse tutustuin ensimmäistä kertaa Trevor-Roperin tuotantoon Aberdeenin
yliopistossa opiskellessani, jolloin osallistuin historiografian kurssin
ryhmätyöhön, jonka aihe käsitteli niin sanottua “1600-luvun yleistä kriisiä” (General
Crisis of the Seventeenth Century). Termin oli alun perin lanseerannut
historioitsija Eric Hobsbawn vuonna 1954 ilmestyneessä artikkelissaan, mutta
käsite vakiintui osaksi akateemista diskurssia vuonna 1959, jolloin
Trevor-Roper esitti siitä oman tulkintansa aikakausijulkaisussa Past &
Present. En tässä puutu sinänsä kiehtovaan debattiin tärkeänä pitämästäni
historiallisesta ilmiöstä (johon kenties palaan toiste) vaan tyydyn sen sijaan
muistelemaan, että vaikka pidin Trevor-Roperin argumentointia puutteellisena,
teki hänen retorisen kirjoitustyylinsä lennokkuus ja innostavuus minuun silti
suuren vaikutuksen.
Näin ollen, kun havaitsin Trevor-Roperin nimen kirjan selkämyksessä Kansalliskirjaston
hyllyssä, tartuin heti kirjaan oppiakseni enemmän kiinnostavana pitämästäni
varhaismodernistista. Sismanin kirjoittama elämäkerta osoittautui, ikävä kyllä,
pettymykseksi. Ei niin, etteikö Trevor-Roperin elämässä olisi ollut aineksia
vauhdikkaaseen ja värikkääseen kertomukseen. Trevor-Roper aloitti opiskelunsa
Oxfordissa 1930-luvun puolivälissä, jolloin englantilaista yliopistoelämää
ravisutteli Espanjan sisällissota ja siihen yleisemmin liittyvä kommunismin ja
fasismin nousu. Sodan aikana Trevor-Roper palveli salaisessa palvelussa, missä
hänen tehtävänään oli tarkkailla Saksan sotilastiedustelupalvelu Abwehrin radioliikennettä. Sodan
jälkeen Trevor-Roper palasi Oxfordin yliopistoon, missä hänet nimitettiin ensin
tutkijatohtoriksi ja sittemmin Regius–professoriksi. Opetustyön ja
tutkimusprojektien ohella Trevor-Roper ehti myös mennä naimisiin aidon
aristokraatin, kenttämarsalkka Sir Douglas Haigin tyttären Lady Alexandran
kanssa, kirjoittaa artikkeleita lukuisiin sanomalehtiin ja kiertää maailmaa.
Näistä kiinnostavista aineksista huolimatta Sisman tarjoilee aika tylsän,
jopa banaalin, elämäkerran. Englantilaisen biografian traditioon kuuluu
valitettavasti kertoa vähän kaikkea vähän kaikesta, mistä syystä myös Sisman
juuttuu kuvailemaan Trevor-Roperin kodin sisustusta sekä pohtimaan niinkin
oleellista kysymystä, harrastivatko Trevor-Roper ja Lady Alexandra seksiä
edellisen virkahuoneessa Meston Collegessa. Fascinating stuff. Itse
odotin, että Sisman olisi kertonut enemmän niistä asioista, jotka
kiinnostaisivat Trevor-Roperista kertovan elämäkerran ilmiselvintä kohderyhmää,
eli toisia historioitsijoita. Silti esimerkiksi Trevor-Roperin New Cambridge
Modern History -tietokirjasarjaan kirjoittama tärkeä artikkeli Espanjan
1600-luvun alussa harjoittamasta rauhanpolitiikasta, Pax Hispanicasta,
sivuutetaan Sismanin kirjassa vain yhdellä lauseella.
Sismanin kirjan ansio on siinä, että se kuvaa kuinka kuuluisan ja
menestyvän historioitsijan elämässä oli myös omat varjopuolensa. Trevor-Roperin
itsensä suurin pettymys koski hänen tuotantonsa vaatimatonta kokoa.
Trevor-Roperin julkaisut koostuivat suurimmaksi osin esseistä ja artikkeleista.
Monografeja oli vain muutama, ja niistä tunnetuin ja myydyin, kertomus Hitlerin
viimeisistä päivistä, oli tyyliltään journalistinen eikä käsitellyt
Trevor-Roperin omaa akateemista aihepiiriä, 1600-luvun Euroopan historiaa.
Uuden ajan historiaa käsittelevän opus magnumin puuttuminen olikin
suoranainen häpeän aihe Trevor-Roperille, joka oli aina pitänyt kirjallisena esikuvanaan
mammuttimaisen Rooma-historiikin kirjoittanutta Edward Gibbonia.
Vuonna 1983 Trevor-Roperia kohtasi myös valtaisa julkinen nöyryytys, kun
hän omaa hölmöyttään meni antamaan asiantuntijalausunnon niin sanotuista
“Hitler-päiväkirjoista.” Tuohon tehtävään hänet oli painostanut The Times
-lehtiyhtymän tuore omistaja, mediamoguli Rupert Murdoch, joka oli jo ehtinyt
maksaa sievoisen summan päiväkirjojen julkaisuoikeuksista ja toivoi siten
Trevor-Roperin vahvistavan päiväkirjat aidoiksi. Juuri niin Trevor-Roper
erehtyi tekemään, tragikoomisin seurauksin. Kun päiväkirjat osoittautuivat
väärennöksiksi, Trevor-Roper ryhtyi pyörtämään puheitaan, mutta liian myöhään.
Trevor-Roper joutui koko brittimedian pilkan kohteeksi, ja eniten lystiä hänen
kustannuksellaan piti satiirilehti Private Eye, joka väänsi hänen
nimensä muotoon Hugh Very-Ropey (“hyvin taipuisa”). Trevor-Roperin
osallisuus skandaaliin ikuistui myös pilakuvassa nimeltä Piece in Our Times,
joka teki pilkkaa Neville Chamberlainin kuuluisasta esiintymisestä tämän
tavattua Hitlerin Münchenissä vuonna 1939. Chamberlainin rooli on annettu
Murdochille, joka julistaa: “I have in my hand a worthless piece of paper
bearing the faked signature of Herr Hitler himself.” Viereen on piirretty seisomaan liituraitapukuun
pukeutunut Trevor-Roper, kasvoillaan omahyväinen ilme. Harva historioitsija
haluaisi tulla ikuistetuksi vastaavalla tavalla.
Julkaistu blogissa Scripturae 26.4.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti